Kuten ehkä ovelimmat lukijat ovat huomanneet esimerkiksi aiemmasta postauksestani, rrrrrakastan sieniä! Ja se seikka, että erinomaisen sienivuoden myötä sienet ovat jopa opiskelijan kukkarolle keveitä (kantarelleja* olen löytänyt peräti 2 eurolla litra o_O) saa aikaan suorastaan lämpöisen tunteen rinnassa ja viimeistään vatsassa.
Kävin jälleen kerran ihan ite sienestämässä torilla parisen litraa sieniä, kanttiksia ja suppiksia. Blinit kera sienijuliennen olisi ollut ihan ässää, mutta ei ollut sen paremmin tattarijauhoja kuin pieniä uuninkestäviä annosvuokia, joten päädyin Ituhipin köökkilokista bongaamiini raejuustopannukakkuihin (hieman modattuina) kera sienisoossin. Hyvvee olj!
Pahoittelen melkein-mustavalkoista kuvaa – minulla oli lainassa siskoni kamera, jonka näyttö on rikki (eri kätevää..) ja siinä oli jokin mystinen moodi.
Raejuustopannukakut
2 isoa pannaria
0,5 dl grahamjauhoja
0,25 tl leivinjauhetta
0,5 tl ruokosokeria
1 tl suolaa
1 luomukananmuna
reilu puoli purkkia (100+) g raejuustoa (ricotta käynee myös mainiosti)
0,5 dl maustamatonta luomujogurttia
Sekoita kuivat ainekset keskenään. Muussaa raejuusto esim. haarukalla pieneksi pilpuksi. Vatkaa kananmuna, lisää siihen raejuusto ja jogurtti ja sekoita. Kaada seokseen kuivat aineet ja sekoita hyvin. Paista blinipannulla pannukakkuja (reilussa rasvassa :p voista/Oivariinista tulee hyvä lisämakukin) keskilämmöllä, kunnes kääntäminen onnistuu. Paista kunnes toinenkin puoli on saanut kauniin värin. Tarjoile esim. sienikastikkeen kanssa.
Sienikastike
2 annosta
reilu 0,5 l putsattuja sieniä (minulla oli suppiksia ja kanttiksia)
1 prk (à 200 g) ranskankermaa (smetanakin käy)
1 iso sipuli
suolaa, pippuria, kantarellifondia
Putsaa ja pilko sienet, hienonna sipuli. Kuullota sipuli rasvassa, lisää sienet ja paista kunnes sienistä on haihtunut enin neste. Lisää ranskankerma, mausta suolalla, pippurilla ja lorauksella kantarellifondia. SYÄ!
* PS. Olen shokissa. Kirjoitetaanko kanttarelli tosiaankin kantarelli!? :-O En ole ollut näin tyrmistynyt sitten sen tajuamisen, että Kruunuhaka onkin genetiivillinen Kruununhaka, tai kun huomasin esiriipun olevankin esirippu. Tai no, tarkemmin ajatellen, kyllä tuo esirippu vie voiton. EsiRIPPU? Mikä ihmeen rippu? Sehän riippuu kaikessa raskaudessaan (= painavuudessaan) se typerä kangas, "rippu" kuulostaa joltain lapsen keksimältä hölynpölysanalta. Alan ehkä käyttää kant(t)arelleista sanaa keltavahvero.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti