sunnuntai 13. syyskuuta 2009

Japani-inspiroitunut salaatti

Kesäisin tulee puputettua salaattia melkein enemmän kuin laki sallii. En tunnu kyllästyvän ihan perus-vihersalaattiin kera aurajuuston ja pestovinaigretten (ohje löytyy about joka salaattipostauksestani), mutta välillä kaipaa vaihtelua. Jotain Ihan Muuta, kuten eräs tv-kanava kuuluu.

Sushihimoni on ollut jo aivan liian kauan tyydyttämättä, ja sushin- ja salaatinhimon tunnesekamelskassa yritin kehitellä jotain, joka yhdistäisi nämä molemmat mieliteot. Sushitäytteitä salaattimuodossa? Lopputulos oli huumaavan hyvä!

n. 100 g tofua
puolikas avokado
puolikas punainen paprika
kurkkua
purjoa
3–4 pientä herkkusientä
salaattia, esim. jäävuorisalaattia ja lollo rossoa
2 tl kuorellisia seesaminsiemeniä paahdettuina
neljäsosa-arkki noria

Tofun marinadi
0,5 dl soijakastiketta
0,25 dl rypsiöljyä
4 rkl sushi-suta (myös riisiviinietikka kelpaa, lisää tällöin sokeria)
muutama tippa seesamiöljyä

Kastike
1,5 tl wasabitahnaa
1 mehukkaan limen mehu
2 rkl rypsiöljyä
suolaa
sokeria

Sekoita marinadin ainekset, viipaloi tofu ja jätä marinoitumaan kannelliseen astiaan jääkaappiin ainakin pariksi tunniksi, mielellään yön yli. Kuori avokado, poista kivi, poista paprikasta siemenet. Viipaloi avokado, purjo, kurkku, paprika ja herkkusienet. Paista tofuviipaleet rapeiksi ja kullanruskeiksi molemmin puolin. Paista myös herkkusieniviipaleet (menevät toki raakanakin). Kokoa salaatti, ripottele päälle seesaminsiemenet ja murusta noriarkin pala (valmis furikake-sekoitus käy myös hyvin). Sekoita keskenään kastikkeen ainekset ja kaada sekaan.

Jumalainen valo tulee tämän salaatin kaupanpäällisenä, voi jättää pois halutessa.

Löysin muuten taas uuden tofututtavuuden. Kävin kolmessa kaupassa aikeinani ostaa Alpron maustamatonta, mutta kaikkialla oli vain yrttimarinoitua, eikä luontoni kerta kaikkiaan antanut minun ostaa Soyan melkein puolet kalliimpaa ja rakenteeltaan tylympää versiota, joten avarsin mieleni muillekin vaihtoehdoille. Silmääni osui Blue Dragonin Firm Silken Tofu, joka on samaa hintaluokkaa Alpron tofun kanssa.

"Firm silken tofu" kuulostaa oksymoronilta, mutta paketissa lupailtiin kovasti sen sopivan stir fry -ruokiin, joten laskin toivoni sen varaan, että se ei ehkä silkenille tyypillisesti hajoa murusiksi kun siihen luo katseenkin. Onneksi näin tein, sillä se tosiaan pysyi yllättävän hyvin kasassa (hieman varoen piti toki käsitellä), ja imi maut itseensä aivan täydellisesti, minkä lisäksi koostumus oli todella miellyttävä. Suosittelen lämpimästi! Pakkaus on turhan iso (349 g, tarkkaa hommoo), mutta toivon ettei se mene ihan kamalaksi pakastettaessa.

Hedelmäinen aurajuustosalaatti

Wow, ensimmäinen päivä viikkoihin (kuukausiin?) ettei ole mitään to do -listalla. On siis oiva tilaisuus purkaa reseptivarastoja (taas).

köntsä (n. puoli pakettia eli 70–80 g) Auraa
puolikas päärynä
puoli rasiaa ananaskirsikoita
kourallinen viinirypäleitä (tummat olisivat kauniimpia ja makeampia, mutta vihreätkin toki käyvät)
mietoa sipulia (esim. hopeasipulia, makeaa sipulia, punasipulia tms.)
paria–kolmea eri salaattilajiketta, esim. jäävuori-, tammenlehvä- ja romainesalaattia
tuoretta basilikaa

Kastike
1/5 dl omenahunajaviinietikkaa
1 rkl pestoa
oliiviöljyä
sitruunamehua
suolaa
mustapippuria

Viipaloi päärynä ja sipuli, poista päärynästä siemenet. Halkaise ananaskirsikat ja viinirypäleet. Paista päärynät pannulla kauniin kullanruskeiksi. Riivi vadille salaateista peti, asettele päälle sipuli ja hedelmät, murusta päälle juusto ja nakkele sinne tänne basilikanlehtiä. Sekoita kastikkeen ainekset keskenään ja kaada sekaan.

perjantai 17. heinäkuuta 2009

Pasta alla Norma (alla Sohvi)

Stockan herkussa oli jossain supertyrkyssä ricottaa, purkki (250 g) maksoi reilun euron. Noudatin siis hurjassa impulsiivisuudessani aukotonta logiikkaa "pitäähän sitä nyt sitten ostaa, kun on niin halpaa", ja kotona ihmettelin, mitä tuolla raejuuston ja tuorejuuston välimuodolla oikein teen.

Jostain putkahti mieleeni pasta alla Norma, eli neiti/rouva Norman pastaa mausteisessa munakoiso-tomaattikastikkeessa kera ricotan. Oikeasti kyseisessä ruokalajissa ei kyllä käytetä tuota pehmeää ricottaa, vaan ricotta salataa, joka nimensä mukaisesti on huomattavasti suolaisempaa, ja kovaa, se muistuttaa ehkäpä hieman pecorinoa/parmesaania ja maultaan fetaa? En kuitenkaan antanut moisten muodollisten pikkuseikkojen lannistaa itseäni, vaan päätin tehdä sen verran stydin tomaattisoossin, että mieto, pehmeä juusto tasapainoittaisi sitä kivasti.

3–4 annosta

pieni munakoiso
1 iso sipuli
pari valkosipulinkynttä
1 tlk (à 390 g) (yrtti)tomaattimurskaa
1 tlk (à 200 g) paseerattuja tomaatteja
yrtti/kasvisliemikuutio tai pari
tuoretta basilikaa silputtuna
(loraus kaurakermaa)
mausteita: paprikajauhetta, chiliä, cayennepippuria, Worcestershire-kastiketta (löytyy myös vegaanisena), tummaa balsamicoa ja sitruunamehua, sokeria teelusikallinen

1. Viipaloi ja itketä munakoiso (ts. suolaa, jätä vartiksi–puoleksi tunniksi odottelemaan ja pyyhi suola ja pintaan noussut neste pois).
2. Pilko sipulit, hienonna valkosipuli ja kuutioi munakoiso pieniksi kuutioiksi.
3. Kuullota sipuleita hetki, lisää munakoisot perään ja paistele tovi.
4. Lisää tomaattimurska, paseeratut tomaatit, kerma, liemikuutio(t) ja mausta makusi mukaan. (Kerma ei ole välttämätön, minulla vain oli jääkaapissa avonainen purkki jota piti käyttää pois.) Jätä porisemaan miedolla lämmöllä ainakin vartiksi.
5. Tarkista maku, jos on kovin mausteista, lisää kermaa.

Tarjoile pastan, ricotta-juuston ja parmesanin kera.

torstai 9. heinäkuuta 2009

Kesäinen kahden juuston salaatti

Voi että kun harmittaa että en äkännyt ottaa tästä salaatista kuvaa, sillä se oli kaunis! Eikä makukaan ollut yhtään hullumpi. No, voitte kuvitella molemmat aistimukset siihen, kunnes teette itse ;)

150 g luomubrietä kuutioituna
150 g luomuleipäjuustoa kuutioituna
mansikoita puolitettuina
viinisuolaheinän lehtiä
kurkkua paloina
punasipulia renkaina
jäävuorisalaattia ja lehtisalaattia

Kastike:
sitruunamehua
omenaviinietikkaa
juoksevaa hunajaa
extra virgin luomuoliiviöljyä
suolaa ja mustapippuria

sunnuntai 5. heinäkuuta 2009

Tonnikalasalaatti

Täydensin ja järjestelin kuiva-aine/säilykekaappiani ja suureksi hämmästyksekseni löysin sieltä kaksi tonnikalapurkkia. Minulla ei ole harmaintakaan aavistusta, mistä purkit ovat kaappiini päätyneet, sillä en itse tonnikalaa osta sen pyyntiin liittyvien ongelmien vuoksi (liikakalastus, muiden eläinlajien kärsiminen kalastuksesta). Myönnettäköön, että pidättäydyn hieman raskain sydämin, sillä pidän tonnikalasta valtavasti.

Mutta noh, kun ne purkit nyt olivat siellä kaapissa jo, niin kaipa ne yhtä hyvin voi ja kannattaa käyttää pois. Toisen kippasin tonnikalasalaattiin, joka oli mukavan kesäinen lounas.

1 prk (à 150 g) tonnikalapaloja vedessä
1 iso maustekurkku
1 Granny Smith -omena
1 dl pakasteherneitä sulatettuna
1 tomaatti
pätkä purjoa
kevätsipuleiden varsia
jäävuorisalaattia
lehtisalaattia

Kastike:
omenaviinietikkaa
sitruunamehua
Dijon-sinappia
hunajaa
oliiviöljyä
suolaa ja mustapippuria

keskiviikko 1. heinäkuuta 2009

Pähkinäinen sieni-tofuwokki

Ostin jostain alennusmyynnistä kirjan "Njut av thailändsk mat", josta löysin kivankuuloisen ohjeen riisinuudeleille pähkinöillä, sienillä ja basilikalla. En mennyt ihan ohjeen mukaan, mutta hyvänä inspiraationa se toimi :) Riisi on kovin epäekologista, eivätkä riisinuudelit edes mielestäni ole kovin hyviäkään. Sen sijaan Blue Dragonillä on nauhamaisia täysjyvänuudeleita, jotka ovat vielä näppärästi yhden hengen annoksen "kekosissa", ja niistä onkin tullut aika vakkarikamaa keittiössäni. Suosittelen! Terveellisempää, ekologisempaa ja edullisempaa :)

Olen myös innoissani, kun vihdoinkin on ihan peruskauppohin ilmaantunut järkevänhintaisia tofuja Soyan tofujen rinnalle, nimittäin Alpro Soyan luomutofut. Kilohinta jopa yli puolet pienempi o_O Maustamattoman rakennekin sitäpaitsi oli kivempi kuin Soyan vastaavassa, joka on jotenkin omituisen rakeinen. Vielä kun saisi joku päivä tofua noin puolet pienempinä pakkauksina, en ikinä meinaa ennättää saada koko 250 g pakettia käytettyä kokonaan ennen kuin menee huonoksi :/

Ja vielä hauska huomio tähän ruokaan liittyen: Stockan herkussa myytiin siitakesieniä irtona! Ihanaa, että kerrankin saa ottaa juuri sen verran kuin tarvitsee, kun yleensä noissa valmiissa sienirasioissa on ainakin puolet liikaa, ja vielä valkata itse mitä ottaa.

Mutta siis, siihen reseptiin.

2 annosta

100 g nuudeleita
150 g maustamatonta, kiinteää tofua
75 g siitakesieniä
150 g parsakaalia
pala varhaiskaalia (savoijin- tai normaali keräkaali käy myös)
pätkä purjoa
1 rkl maapähkinöitä
1 rkl cashew-pähkinöitä
tuoretta basilikaa suikaloituna

Kastike:
2 rkl soijakastiketta
1 rkl kalakastiketta (voi korvata soijakastikkeella)
1 rkl kuivaa sherryä (alkup. ohjeessa oli riisiviiniä)
1 rkl tahinia (alkup. ohjeessa oli maapähkinävoita)
chilijauhetta (alkup. ohjeessa oli 1 tl chilikastiketta)

1. Sekoita kastikkeen ainekset keskenään kulhossa. Kuutioi tofu ja laita kulhoon, kääntele tofupaloja niin että ne ovat kastikkeen peitossa ja jätä marinoitumaan.
2. Murskaa pähkinöitä hieman ja paahda ne kuumalla pannulla.
3. Suikaloi purjo ja kaali, viipaloi sienet ja paloittele parsakaali suupalan kokoisiksi paloiksi.
4. Kuullota wokpannulla purjo ja kaali.
5. Keitä nuudelit ohjeen mukaan (menee vain pari minuuttia), lisää yhdessä sienien kanssa pannulle ja paistele hetki.
6. Lisää tofu ja kastike, anna maustua hetki.
7. Nakkaa sekaan parsakaalit, kääntele hetki mutta jätä al denteksi.
8. Ripottele päälle pähkinät ja basilikasuikaleet.

Sienimunakas

Noniin, aletaanpa vähän purkaa reseptivarastoja!

Tästäkin on jo hyvä tovi, sillä tämän tein Pietarin-tuliaisista. Kävin toukokuun puolivälissä (!) pitkän (ja kostean...) viikonlopun reissulla Pietarissa, enkä voi kuin suositella. Ruokaa ja juomaa saa ympäri vuorokauden, katsottavaa ja koettavaa riittää, ja pimeät taksit (kyseinen kaupunki lienee suunnilleen ainoita, joissa niitä kannattaa suosia oikeiden taksien sijaan) ovat varsinaisia elämyksiä, hyvässä mielessä. Tällaiselle sienihullulle reissu oli suorastaan unelmien täyttymys, sillä venäläisethän tunnetusti osaavat arvostaa sieniä – ovat jopa nimenneet erään legendaarisen klubin sieniä ylistävästi, Gribojedov (= sienen syöjä)! Tosin oikeasti klubi lienee venäläisen kirjailijan mukaan nimetty, mutta yhtä kaikki on hienoa, että jotkut sentään antavat sienille niille kuuluvan kunnian.

Venäläisissä sienissä tosin arvostus ei näy hinnassa, sillä ne ovat suomalaiseen hintatasoon aivan pöyristyttävän edullisia, kuten toki muutkin asiat, esimerkiksi vodka ;) Vodka muuten on diminutiivi vedestä, kuinka liikuttavaa. Ihastuttava kansa! Mutta siis. Ne sienet. Ne tosiaan olivat todella huokeita, ostin muistaakseni n. 400 g portobelloja ja osterivinokkaita kumpaisiakin, ja ne maksoivat yhteensä kolmisen euroa. Siis vajaa kilo. o_O

Suurimmasta osasta tein sienikeittoa, jonka ohjeen hukkasin jo jonnekin, mutta yritän kaivella sen muistini syövereistä. Lopuista tein munakkaan, joka maistui minunkin kaltaiselleni munakasta vierastavalle tyypille. Munakaskin menee aikalailla ulkomuistista, mutta vähän suuremmalla varmuudella kuitenkin kuin soppa.

2 annosta

3 luomumunaa
3 rkl kaurakermaa
150 g tuoreita sieniä (itselläni siis portobelloja ja osterivinokkaita)
noin 60 g vahvaa juustoa, esim. puna/mustaleimaemmentalia
pieni sipuli
kourallinen kirsikkatomaatteja
soijakastiketta
ruohosipulia
valkopippuria, (vähäsuolaista) yrttisuolaa, jauhettua muskottipähkinää

1. Pieni sienet ja pilko sipuli.
2. Kuullota sipuli, lisää sienet ja paistele kunnes neste on enimmäkseen haihtunut. Mausta soijakastikkeella.
3. Raasta juusto ja viipaloi kirsikkatomaatit.
4. Riko munat kulhoon ja vatkaa rakenne rikki. Lisää kaurakerma ja loput mausteet ja sekoita. Jos olet käyttänyt runsaasti soijaa sieniin, voi suolan jopa jättää pois, tai ainakin lisätä vasta lautasella, jos on vielä tarvis.
5. Kaada munakastaikina pannulle sienien ja sipulin seaksi, nakkele tomaatit sinne tänne munakkaan päälle. Paista miedolla lämmöllä kunnes munakas on valmis.
6. Pilko lopuksi päälle reippahasti ruohosipulia.

En muuten käsitä miten kukaan saa munakkaan siististi pannulta lautaselle. Mulla munakas aina näyttää enemmän munakokkelilta siinä vaiheessa kun sen saan eteeni syötäväksi... No, pitäisi ehkä harjoitella useammin kuin kerran vuodessa tai kahdessa :D